conficio

Latina

Verbi

cōnficiō (III) (akt. prees. inf. cōnficere, ind. perf. y. 1. p. cōnfēcī, part. perf. cōnfectus) (taivutus [luo])

1. tuottaa, synnyttää, aiheuttaa

Etymologia

con- + facio