contraste

Espanja

Substantiivi

contraste m. (monikko contrastes)

1. vastakkaisuus
2. vastustus
3. kontrasti

Verbi

contraste

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä contrastar
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä contrastar
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä contrastar

Ranska

Substantiivi

contraste m. (monikko contrastes [luo])

1. vastakkaisuus
2. kontrasti

Aiheesta muualla

• contraste Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

contraste

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä contraster
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä contraster
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä contraster
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä contraster
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä contraster