darlege

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä darlegen (sivulauseessa; päälauseessa lege dar)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä darlegen (sivulauseessa; päälauseessa lege dar)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä darlegen (sivulauseessa; päälauseessa lege dar)