debitus
Latina
muokkaaVerbi
muokkaadēbitus m., dēbita f., dēbitum n.
- (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä dēbeō
Taivutus
| yksikkö | monikko | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | |
| nominatiivi | dēbitus | dēbita | dēbitum | nominatiivi | dēbitī | dēbitae | dēbita | |
| akkusatiivi | dēbitum | dēbitam | dēbitum | akkusatiivi | dēbitōs | dēbitās | dēbita | |
| genetiivi | dēbitī | dēbitae | dēbitī | genetiivi | dēbitōrum | dēbitārum | dēbitōrum | |
| datiivi | dēbitō | dēbitae | dēbitō | datiivi | dēbitīs | dēbitīs | dēbitīs | |
| ablatiivi | dēbitō | dēbitā | dēbitō | ablatiivi | dēbitīs | dēbitīs | dēbitīs | |