denotoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaadenotoiminen (38)
- teonnimi verbistä denotoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | denotoiminen | denotoimiset |
genetiivi | denotoimisen | denotoimisten denotoimisien |
partitiivi | denotoimista | denotoimisia |
akkusatiivi | denotoiminen; denotoimisen |
denotoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | denotoimisessa | denotoimisissa |
elatiivi | denotoimisesta | denotoimisista |
illatiivi | denotoimiseen | denotoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | denotoimisella | denotoimisilla |
ablatiivi | denotoimiselta | denotoimisilta |
allatiivi | denotoimiselle | denotoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | denotoimisena (denotoimisna) |
denotoimisina |
translatiivi | denotoimiseksi | denotoimisiksi |
abessiivi | denotoimisetta | denotoimisitta |
instruktiivi | – | denotoimisin |
komitatiivi | – | denotoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | denotoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
denotoimis- |