desibeli

Suomi

Substantiivi

desibeli (5)

1. äänenvoimakkuuden ja äänenpaineen logaritminen mittayksikkö, jossa 10 desibelin lisäys tarkoittaa kymmenkertaista äänenpainetta; lyhenne dB
2. signaalivoimakkuuksien suhteiden yksikkö: esim. jännitteessä ja virrassa 20 dB tarkoittaa kymmenkertaista ja tehossa 10 dB tarkoittaa kymmenkertaista

Ääntäminen

• IPA: /ˈdesiˌbeli/
• tavutus: de‧si‧be‧li

Etymologia

yhdyssana sanoista desi- ja beli; Puhelimen keksijä Alexander Graham Bell teki omaa nimeään kantavan asteikon puhelimen kuuluvuudelle 1–10 beliä, jossa 1 tarkoittaa juuri kuultavissa olevaa ja 10 täydellistä kuuluvuutta. Myöhemmin täästä kehiteltiin asteikko, jossa on myös kymmenesosat, koska asteikko oli liian karkea ja tästä tuli alkuosa desi. Aluksi asteikolla mitattiin vain äänenvoimakkuutta, nykyään sillä mitataan myös signaali/kohina-suhdetta mm. televisioissa, radiossa ja muissa äänentoistolaitteissa.

Käännökset

1. yksikkö

azeri: desibel englanti: decibel

turkki: desibel uzbekki: detsibel

Liittyvät sanat

• foni, fooni
• neperi
• signaali
• soni, sooni
• ääni

Aiheesta muualla

• desibeli Kielitoimiston sanakirjassa
• desibeli Tieteen termipankissa