dicta

Englanti

Substantiivi

dicta

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta dictum

Espanja

Verbi

dicta

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä dictar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dictar

Latina

Verbi

dictā

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dictō

Verbi

dicta

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta dictus (joka on partisiipin perfekti verbistä dīcō)
2. monikon neutrimuoto sanasta dictus (joka on partisiipin perfekti verbistä dīcō)
3. monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta dictus (joka on partisiipin perfekti verbistä dīcō)

Verbi

dictā

1. yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta dictus (joka on partisiipin perfekti verbistä dīcō)

Ranska

Verbi

dicta

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä dicter