dimm
- himmeä
- hämärä
- siirtymälaina länsigermaanisesta kantakielestä < germaanisen kantakielen sanasta *dimmaz
dimm
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä dimmen
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä dimmen