Latina

muokkaa

doceō (II) (akt. prees. inf. docēre, ind. perf. y. 1. p. docuī, part. perf. doctus) (taivutus[luo])

  1. opettaa
    Docendo discimus. – Opettaessamme opimme. Kun opetamme, opimme. Opettaessa oppii.