Katso myös: e.g., EG, ég

Hollanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

eg m./f. 

  1. äes

eg

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä eggen
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä eggen
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä eggen

Tanska

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

eg yl. (yks. määr. egen[luo], mon. epämäär. ege[luo], mon. määr. egene[luo])

  1. tammi