ehostus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaehostus (39)
- ehostamisen tulos; meikki
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈehost̪us/
- tavutus: e‧hos‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ehostus | ehostukset |
| genetiivi | ehostuksen | ehostusten ehostuksien |
| partitiivi | ehostusta | ehostuksia |
| akkusatiivi | ehostus; ehostuksen |
ehostukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ehostuksessa | ehostuksissa |
| elatiivi | ehostuksesta | ehostuksista |
| illatiivi | ehostukseen | ehostuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ehostuksella | ehostuksilla |
| ablatiivi | ehostukselta | ehostuksilta |
| allatiivi | ehostukselle | ehostuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ehostuksena | ehostuksina |
| translatiivi | ehostukseksi | ehostuksiksi |
| abessiivi | ehostuksetta | ehostuksitta |
| instruktiivi | – | ehostuksin |
| komitatiivi | – | ehostuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ehostukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ehostus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. ehostamisen tulos; meikki
|
Aiheesta muualla
muokkaa- ehostus Kielitoimiston sanakirjassa