Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

ehtivä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ehtiä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ehtivä ehtivät
genetiivi ehtivän ehtivien
(ehtiväin)
partitiivi ehtivää ehtiviä
akkusatiivi ehtivä; ehtivän ehtivät
sisäpaikallissijat
inessiivi ehtivässä ehtivissä
elatiivi ehtivästä ehtivistä
illatiivi ehtivään ehtiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ehtivällä ehtivillä
ablatiivi ehtivältä ehtiviltä
allatiivi ehtivälle ehtiville
muut sijamuodot
essiivi ehtivänä ehtivinä
translatiivi ehtiväksi ehtiviksi
abessiivi ehtivättä ehtivittä
instruktiivi ehtivin
komitatiivi ehtivine