eintrete

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä eintreten (sivulauseessa; päälauseessa trete ein)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä eintreten (sivulauseessa; päälauseessa trete ein)
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä eintreten (sivulauseessa; päälauseessa trete ein)