elämöivä

Suomi

Verbi

elämöivä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä elämöidä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	elämöivä	elämöivät
genetiivi	elämöivän	elämöivien (elämöiväin)
partitiivi	elämöivää	elämöiviä
akkusatiivi	elämöivä; elämöivän	elämöivät
sisäpaikallissijat
inessiivi	elämöivässä	elämöivissä
elatiivi	elämöivästä	elämöivistä
illatiivi	elämöivään	elämöiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	elämöivällä	elämöivillä
ablatiivi	elämöivältä	elämöiviltä
allatiivi	elämöivälle	elämöiville
muut sijamuodot
essiivi	elämöivänä	elämöivinä
translatiivi	elämöiväksi	elämöiviksi
abessiivi	elämöivättä	elämöivittä
instruktiivi	–	elämöivin
komitatiivi	–	elämöivine