emansipoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaemansipoiminen (38)
- teonnimi verbistä emansipoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | emansipoiminen | emansipoimiset |
genetiivi | emansipoimisen | emansipoimisten emansipoimisien |
partitiivi | emansipoimista | emansipoimisia |
akkusatiivi | emansipoiminen; emansipoimisen |
emansipoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | emansipoimisessa | emansipoimisissa |
elatiivi | emansipoimisesta | emansipoimisista |
illatiivi | emansipoimiseen | emansipoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | emansipoimisella | emansipoimisilla |
ablatiivi | emansipoimiselta | emansipoimisilta |
allatiivi | emansipoimiselle | emansipoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | emansipoimisena (emansipoimisna) |
emansipoimisina |
translatiivi | emansipoimiseksi | emansipoimisiksi |
abessiivi | emansipoimisetta | emansipoimisitta |
instruktiivi | – | emansipoimisin |
komitatiivi | – | emansipoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | emansipoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
emansipoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi emansipoida + johdin -minen