Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

emerita (9)[1]

  1. täysinpalvellut naispuolinen henkilö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emerita emeritat
genetiivi emeritan emeritojen
(emeritain)
partitiivi emeritaa emeritoja
akkusatiivi emerita;
emeritan
emeritat
sisäpaikallissijat
inessiivi emeritassa emeritoissa
elatiivi emeritasta emeritoista
illatiivi emeritaan emeritoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi emeritalla emeritoilla
ablatiivi emeritalta emeritoilta
allatiivi emeritalle emeritoille
muut sijamuodot
essiivi emeritana emeritoina
translatiivi emeritaksi emeritoiksi
abessiivi emeritatta emeritoitta
instruktiivi emeritoin
komitatiivi emeritoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo emerita-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

emeritaprofessori

Aiheesta muualla muokkaa

  • emerita Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9