Katso myös: Ensi

Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

ensi (taipumaton)

  1. seuraava, tuleva
    Ensi vuonna matkustamme Alankomaihin.
    Tällä kertaa oli hankaluuksia, mutta ensi kerralla onnistut varmasti.
    Ensi tapaamisemme menee varmaan vanhoja muistellessa.
  2. ensimmäinen
    Vieläkö muistat ensi tapaamisemme vuosien takaa?
    Ensi kertaa Pariisissa käydessäni olin aivan pyörällä päästäni.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈensi/
  • tavutus: en‧si

Etymologia muokkaa

  • vanhemman, epätodennäköisen selityksen mukaan esi-sanan johdos. Uudemman selityksen mukaan johdos, jonka osia ovat pronominivartalo e- + järjestysluvun tunnus (kolmante-).[1]

Huomautukset muokkaa

Sanan leksikaalistuneita taivututusmuotoja: ennen, ensin, ennempi sekä mahdollisesti enne.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat ja sanaliitot muokkaa

ensiapu, ensiarvoinen, ensiasunto, ensiesiintyminen, ensiesiintymä, ensiesittää, ensiesitys, ensihoitaja, ensihoito, ensi-ilta, ensi-isku, ensikerran, ensikertainen, ensikertalainen, ensikonsertti, ensikoti, ensi kädessä, ensikäyttö, ensilumi, ensiluokkainen, ensiluokkalainen, ensioire, ensipainos, ensipäivänkuori, ensipäivänleima, ensirakastaja, ensirakkaus, ensisijainen, ensi sijassa, ensisuoja, ensisynnyttäjä, ensitanssija, ensitanssijatar, ensivaikutelma, ensivierailu, ensiviulu

Aiheesta muualla muokkaa

  • ensi Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

ensi

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entää

Viitteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana ensi.