ensi
Katso myös: Ensi |
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
ensi (taipumaton)
- seuraava, tuleva
- Ensi vuonna matkustamme Alankomaihin.
- Tällä kertaa oli hankaluuksia, mutta ensi kerralla onnistut varmasti.
- Ensi tapaamisemme menee varmaan vanhoja muistellessa.
- ensimmäinen
- Vieläkö muistat ensi tapaamisemme vuosien takaa?
- Ensi kertaa Pariisissa käydessäni olin aivan pyörällä päästäni.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈensi/
- tavutus: en‧si
Etymologia muokkaa
- vanhemman, epätodennäköisen selityksen mukaan esi-sanan johdos. Uudemman selityksen mukaan johdos, jonka osia ovat pronominivartalo e- + järjestysluvun tunnus (kolmante-).[1]
Huomautukset muokkaa
Sanan leksikaalistuneita taivututusmuotoja: ennen, ensin, ennempi sekä mahdollisesti enne.
Käännökset muokkaa
2. ensimmäinen
Ks. ensimmäinen |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: ensimmäinen, entinen
- adverbit: ensiksi
- substantiivit: ennakko, ensiö
Yhdyssanat ja sanaliitot muokkaa
ensiapu, ensiarvoinen, ensiasunto, ensiesiintyminen, ensiesiintymä, ensiesittää, ensiesitys, ensihoitaja, ensihoito, ensi-ilta, ensi-isku, ensikerran, ensikertainen, ensikertalainen, ensikonsertti, ensikoti, ensi kädessä, ensikäyttö, ensilumi, ensiluokkainen, ensiluokkalainen, ensioire, ensipainos, ensipäivänkuori, ensipäivänleima, ensirakastaja, ensirakkaus, ensisijainen, ensi sijassa, ensisuoja, ensisynnyttäjä, ensitanssija, ensitanssijatar, ensivaikutelma, ensivierailu, ensiviulu
Aiheesta muualla muokkaa
- ensi Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
ensi
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entää
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana ensi.