enteignete

Saksa

Verbi

enteignete

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä enteignen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä enteignen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä enteignen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä enteignen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta enteignet (joka on partisiipin perfekti sanasta enteignen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta enteignet (joka on partisiipin perfekti sanasta enteignen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta enteignet (joka on partisiipin perfekti sanasta enteignen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta enteignet (joka on partisiipin perfekti sanasta enteignen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta enteignet (joka on partisiipin perfekti sanasta enteignen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta enteignet (joka on partisiipin perfekti sanasta enteignen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta enteignet (joka on partisiipin perfekti sanasta enteignen)