entmutigte

Saksa

Verbi

entmutigte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä entmutigen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entmutigen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä entmutigen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entmutigen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta entmutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entmutigen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta entmutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entmutigen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta entmutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entmutigen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta entmutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entmutigen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta entmutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entmutigen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta entmutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entmutigen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta entmutigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entmutigen)