entwöhnte

Saksa

Verbi

entwöhnte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä entwöhnen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entwöhnen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä entwöhnen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entwöhnen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta entwöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwöhnen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta entwöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwöhnen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta entwöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwöhnen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta entwöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwöhnen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta entwöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwöhnen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta entwöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwöhnen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta entwöhnt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwöhnen)