entwürdigte

Saksa

Verbi

entwürdigte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä entwürdigen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entwürdigen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä entwürdigen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entwürdigen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta entwürdigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwürdigen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta entwürdigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwürdigen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta entwürdigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwürdigen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta entwürdigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwürdigen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta entwürdigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwürdigen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta entwürdigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwürdigen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta entwürdigt (joka on partisiipin perfekti sanasta entwürdigen)