entwendete

Saksa

Verbi

entwendete

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä entwenden
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entwenden
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä entwenden
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä entwenden
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta entwendet (joka on partisiipin perfekti sanasta entwenden)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta entwendet (joka on partisiipin perfekti sanasta entwenden)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta entwendet (joka on partisiipin perfekti sanasta entwenden)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta entwendet (joka on partisiipin perfekti sanasta entwenden)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta entwendet (joka on partisiipin perfekti sanasta entwenden)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta entwendet (joka on partisiipin perfekti sanasta entwenden)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta entwendet (joka on partisiipin perfekti sanasta entwenden)