Substantiivi

muokkaa

epätasapaino (1)

  1. se, että ei ole tasapainossa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈepæˌt̪ɑsɑˌpɑi̯no/
  • tavutus: e‧pä‧ta‧sa‧pai‧no

Etymologia

muokkaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epätasapaino epätasapainot
genetiivi epätasapainon epätasapainojen
partitiivi epätasapainoa epätasapainoja
akkusatiivi epätasapaino;
epätasapainon
epätasapainot
sisäpaikallissijat
inessiivi epätasapainossa epätasapainoissa
elatiivi epätasapainosta epätasapainoista
illatiivi epätasapainoon epätasapainoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi epätasapainolla epätasapainoilla
ablatiivi epätasapainolta epätasapainoilta
allatiivi epätasapainolle epätasapainoille
muut sijamuodot
essiivi epätasapainona epätasapainoina
translatiivi epätasapainoksi epätasapainoiksi
abessiivi epätasapainotta epätasapainoitta
instruktiivi epätasapainoin
komitatiivi epätasapainoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo epätasapaino-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa