erbeute

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erbeuten
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erbeuten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erbeuten
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erbeuten