erbeutete

Saksa

Verbi

erbeutete

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erbeuten
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erbeuten
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erbeuten
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erbeuten
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)