erbeuteten

Saksa

Verbi

erbeuteten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erbeuten
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erbeuten
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erbeuten
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erbeuten
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erbeutet (joka on partisiipin perfekti sanasta erbeuten)