Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

erbittere

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erbittern
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erbittern
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erbittern
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erbittern