erbte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erben
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erben
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erben
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erben