erbten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erben
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erben
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erben
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erben