erdete

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erden
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erden
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erden
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erden