erdeten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erden
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erden
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erden
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erden