erdrückte

Saksa

Verbi

erdrückte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erdrücken
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erdrücken
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erdrücken
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erdrücken
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erdrückt (joka on partisiipin perfekti sanasta erdrücken)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erdrückt (joka on partisiipin perfekti sanasta erdrücken)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erdrückt (joka on partisiipin perfekti sanasta erdrücken)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erdrückt (joka on partisiipin perfekti sanasta erdrücken)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erdrückt (joka on partisiipin perfekti sanasta erdrücken)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erdrückt (joka on partisiipin perfekti sanasta erdrücken)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erdrückt (joka on partisiipin perfekti sanasta erdrücken)