Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

ereile

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ereilen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ereilen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ereilen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ereilen