ereilte

Saksa

Verbi

ereilte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ereilen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ereilen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ereilen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ereilen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta ereilt (joka on partisiipin perfekti sanasta ereilen)