erfinde

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erfinden
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erfinden
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erfinden
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erfinden