erforsche

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erforschen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erforschen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erforschen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erforschen