erforschte

Saksa

Verbi

erforschte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erforschen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erforschen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erforschen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erforschen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erforscht (joka on partisiipin perfekti sanasta erforschen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erforscht (joka on partisiipin perfekti sanasta erforschen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erforscht (joka on partisiipin perfekti sanasta erforschen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erforscht (joka on partisiipin perfekti sanasta erforschen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erforscht (joka on partisiipin perfekti sanasta erforschen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erforscht (joka on partisiipin perfekti sanasta erforschen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erforscht (joka on partisiipin perfekti sanasta erforschen)