Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

ergattere

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ergattern
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ergattern
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ergattern
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ergattern