ergaunerte

Saksa

Verbi

ergaunerte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ergaunern
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ergaunern
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ergaunern
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ergaunern
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)