Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

ergaunerten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä ergaunern
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä ergaunern
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä ergaunern
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä ergaunern
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
  6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
  7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
  8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
  9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
  10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
  11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
  12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
  13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
  14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
  15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
  16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
  17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)
  18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta ergaunert (joka on partisiipin perfekti sanasta ergaunern)