ergeben

Saksa

Adjektiivi

ergeben (komparatiivi ergebener, superlatiivi der/das/die ergebenste) (taivutus[luo])

1. nöyrä

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: Ergebenheit

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 2. p.	ergibst
ind. prees. y. 3. p.	ergibt
ind. imperf. y. 3. p.	ergab
part. perf.	ergeben
apuverbi	haben

ergeben

1. antaa tulokseksi, tuottaa
2. refl.: sich (a) aus einem Ding ergeben olla tuloksena/seurauksena jstk, seurata jstk
3. refl.: sich (a) ergeben alistua, nöyrtyä
4. refl.: sich (a) ergeben antautua (viholliselle; jollekin asialle)

Etymologia

verbi: er- + geben; adjektiivi on saman verbin partisiipin perfekti

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: Ergebnis