ergründete

Saksa

Verbi

ergründete

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ergründen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ergründen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ergründen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ergründen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta ergründet (joka on partisiipin perfekti sanasta ergründen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta ergründet (joka on partisiipin perfekti sanasta ergründen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta ergründet (joka on partisiipin perfekti sanasta ergründen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta ergründet (joka on partisiipin perfekti sanasta ergründen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta ergründet (joka on partisiipin perfekti sanasta ergründen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta ergründet (joka on partisiipin perfekti sanasta ergründen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta ergründet (joka on partisiipin perfekti sanasta ergründen)