ergreife

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ergreifen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ergreifen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ergreifen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ergreifen