ergriffen

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä ergreifen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä ergreifen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä ergreifen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä ergreifen
  5. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä ergreifen