erhänge

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erhängen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erhängen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erhängen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erhängen