erhängte

Saksa

Verbi

erhängte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erhängen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erhängen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erhängen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erhängen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)