erhängten

Saksa

Verbi

erhängten

(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erhängen
(taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erhängen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erhängen
(taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erhängen
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
(taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
(taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
(taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
(taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
(taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
(taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)
(taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erhängt (joka on partisiipin perfekti sanasta erhängen)