Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

erhärte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erhärten
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erhärten
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erhärten
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erhärten