erhören

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	erhörst
ind. prees. y. 3. p.	erhört
ind. imperf. y. 3. p.	erhörte
part. perf.	erhört
apuverbi	haben

erhören

1. (ylätyyliä) kuulla (jotakin pyytävää)

   Gott hat ihn erhört.

   Jumala on kuullut hänet/hänen pyyntönsä.

Etymologia

er- + hören