erheiterte

Saksa

Verbi

erheiterte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erheitern
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erheitern
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erheitern
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä erheitern
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta erheitert (joka on partisiipin perfekti sanasta erheitern)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta erheitert (joka on partisiipin perfekti sanasta erheitern)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta erheitert (joka on partisiipin perfekti sanasta erheitern)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta erheitert (joka on partisiipin perfekti sanasta erheitern)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta erheitert (joka on partisiipin perfekti sanasta erheitern)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erheitert (joka on partisiipin perfekti sanasta erheitern)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erheitert (joka on partisiipin perfekti sanasta erheitern)